Liekki polttaa syvällä ranteessani.
Sytkäristä loppuu kaasu ja jäljelle jää vain tuhkaa
ja ruma palovamma.
Eikä kukaan huomaa kuinka muhun sattuu.
Kyynelet ovat jo kuivuneet.
Muistoina niistä vain tummat juovat kasvoilla.
Havunneulasen vihreät silmät sulkeutuu
Kaadun maahan.
Voinko vaatii ymmärrystä asioihin, joista en ole koskaan pystynyt puhumaan?
Kuinka voisin palata takaisin onnellisiin aikoihin`?
Ai niin, eihän mun elämässä koskaan ole ollutkaan
niitä onnellisia hetkiä.
Anteeks, älkää enää jaksako välittää.

